Lisää tietoa undulaateista

Mitä suurempi häkki, sen parempi. Lain määrittelemä minimikoko yhdelle undulaatille on 0,31 neliömetriä, ja siitä aina 0,04 neliömetriä lisää per uusi undulaatti. Häkin korkeuden tulee olla vähintään 60 senttimetriä, ja lyhimmän sivun pituus vähintään 45 senttimetriä. Häkin perussisustukseen kuuluvat ruoka- ja juomakupit. Leluja pitää olla virikkeenä, mutta niitä kannattaa vaihdella etteivät linnut kyllästyisi. Orsien pitäisi olla eripaksuisia jotta linnun jalkojen lihakset vahvistuisivat ja kynnet kuluisivat. Parhaita ovat ulkoa kerätyt oksat. Orret eivät kuitenkaan ikinä saa olla niin ohuita, että linnun jalat menevät kokonaan sen ympäri ja vielä reilusti ylikin. Orsien läpimitan olisi hyvä olla yli 1-1,5 senttimetriä. Luonnon oksat kuten omenapuun,muitten lehtipuitten oksat sopivat undulaateille,ne vahvistavat linnun jalkalihaksia ja tarjoavat niille tekemistä.Älä anna niille kuitenkaan tuomea tai tammea,ne on myrkyllisiä.

Häkki pitää siivota kaksi tai kolme kertaa kahdessa viikossa, mutta mitä enemmän undulaatteja, sitä useammin häkki pitää siivota. Vaikka olisikin vain yksi undulaatti, olisi suositeltavaa siivota häkki kaksi kertaa kahdessa viikossa. Linnut olisi myös hyvä sumuttaa muutaman kerran viikossa haalealla vedellä. Vaihtoehtoisesti voit myös laittaa kylpyastian häkkiin ja antaa undulaattien kylpeä siinä. Jotkut undulaatit kylpevät mielellään myös kosteissa lehdissä, kuten salaatin- tai voikukanlehdissä.Muista myös että kaikki undulaati eivät pidä siitä.Muista myös että et koskaan kastele lintuasi läpimäräksi,vain niin että höyhenpeite kostuu vähän.

Linnut pitää myös päästää päivittäin lentelemään vapaana huoneeseen sillä häkissä ne eivät saa liikuntaa kovinkaan paljon,se pitää linnun lihakset ja sydämmen kunnossa.Aina ennen kuin päästät linnut pois häkistä varmista ettei huoneessa ole minkäänlaisia myrkkykasveja, laita ikkunat kiinni ja peitä ne ettei lintu lennä vahingossa niitä päin. Varmista myös, ettei huoneessa ole teräviä tai kuumia esineitä, joihin lintu voi satuttaa itsensä tai vesiastioita, joihin lintu voi hukkua.

Yöksi häkki kannattaa peittää tummalla peitolla tai kankaalla, koska undulaattien kotoseudulla yö on säkkipimeä ja linnut nukkuvat levollisemmin. Peite on tärkeä varsinkin kesäisin, koska Suomen yöt ovat valoisia. Muista että undulaatin kynnet saattavat takertua kankaaseen, jos ne ovat liian pitkät.  Undulaatti on kooltaan noin 18 cm, tästä lähes puolet on pyrstöä. Englannissa on jalostettu näyttelymuoto, joka on jonkun verran perusundulaattia kookkaampi ja etenkin pään ja otsan höyhenys pidempää, jolloin ne näyttävät paljon pulleammilta ja pallopäisiltä. Englantilaisia undulaatteja näkee Suomessa harvoin, mutta joskus niitäkin kauppoihin eksyy. Yhdysvalloissa undulaatin normaalimuotoa kutsutaan usein nimellä "american parakeet" erotukseksi englantilaisesta näyttelymuunnoksesta. Lue lisää englantilaisista undulaateista täältä>> Undulaatin kantamuoto on väriltään vaaleanvihreä, pää keltainen ja päässä ja selässä tunnusomaista mustavalkeaa aaltokuviointia. Tästä on kuitenkin jalostettu valtavasti eri värimuunnoksia; erisävyisiä sinisiä ja vihreitä, harmaita, valko/keltakirjavia, vaaleaselkäisiä, valkeita, keltaisia, albiinoita ja lutinoita.

Terve ja hyvinhoidettu undulaatti voi elää jopa yli 15-vuotiaaksi. Nykyään undulaattikantaan on kuitenkin pesiytynyt jalostuksen myötä erilaisia vaivoja, kuten herkkyyttä kasvaimiin, joten valitettavasti monen nykyundulaatin elinikä on keskimäärin ehkä 5-6 vuotta. Aikuisen undulaatin sukupuolen erottaa yleensä helposti vahanokan väristä, koiraalla se on sininen, naaraalla rusehtava. Pesimäaikaan naaraan vahanokka usein vaalenee ja silenee jonkin verran. Voipa vahanokan väri muuttua naaraalla pesintäaikaan jopa sinerväksi tai violetiksikin.

Vahanahkan väri on ainoa varma tapa erottaa naaras ja koiras. Poikasesta voi tehdä kaikenmoisia veikkauksia, mutta varmasti sukupuolen erottaa vasta noin 6 kk - 12 kk ikäisellä undulla, ja juuri nimenomaan vahanahkan väristä. Nuorilla undulaateilla koiraan vahanahka on tavallisesti tasaisen vaaleanpunainen, kun taas naaralla vahanahka on tässä vaiheessa vaaleampi ja jopa hieman sinertävä.

Jos undulaatti on ino (lutino tai albino) voi sukupuolen erottaminen olla erittäin vaikeaa, sillä vahanahkaan ei inoilla muodostu mitään väriä. Tällöin viimeistään pesintätilanteessa näkee, onko lintu naaras vai koiras.

Koirailla on usein pidempi pyrstö ja ne lentävät enemmän ja paremmin kuin naaras. Naarailla on usein lyhyempi pyrstö ja ne laulavat ja huutavat enemmän, sekä pitävät enemmän kaikenlaisesta ruuasta. Mutta näissä em. jutuissa on todella paljon poikkeuksia yksilöiden välillä, eli edelleen painottaen: sukupuolen voi määritellä 100 % varmuudella vasta kun vahanahka näyttää sinistä tai vaaleaa / ruskeaa.

Nuorella undulaatilla silmän iiris on tumma ja vaalenee lopulliseen väriin vasta myöhemmin. Normaalikuvioisella poikasella myös pään aaltokuvio ulottuu vahanahkaan asti, otsa vaalenee vasta noin kolmikuisena alkavan ensimmäisen sulkasadon yhteydessä. Sisustus

Häkkiin voi laittaa linnuille muutaman esineen joiden kanssa linnut voivat puuhailla. Kannattaa kuitenkin muistaa että liika on aina liikaa. Jos häkkiin työntää paljon erilaisia kiikkuja, peilejä, kelloja yms. ei linnuille jää tilaa liikkua. Silti muutama leikkikalu on aina linnuille tarpeen, kunhan sitä vaihdetaan tarpeeksi usein uuteen ettei lintu pääse kyllästymään. Kannattaa hankkia muutama lelu, joita sitten vuoronperään pitää muutaman päivän linnun häkissä. Näin vanhakin lelu tuntuu uudelta kun välillä on leikkinyt jollakin muulla.  ylpeminen
Useimmat undulaatit pitävät kylpemisestä haaleassa vedessä ja höyhentenhoidolle on tärkeää säännöllinen kylpy ainakin kerran-pari viikossa. Kylpyammeen tulee olla riittävän tilava, jotta undulaatti mahtuu levittämään siipiään kylpiessään. Ammeen pohja ei saa olla liukas, jottei lintu liukastu ja satuta itseään. Vettä ei kannata laittaa ammeen pohjalle kovin paljon; pari senttiä on aivan riittävä määrä. Joistakin undulaateista on kuitenkin miellyttävämpää kun niitä suihkutetaan sumutepullolla; ne pörhistelevät höyheniään, levittelevät siipiään ja kirkuvat innoissaan. Jos tämäkään ei tunnu hyvältä, voi häkin seinälle kiinnittää märkiä salaatinlehtiä joiden lomassa jotkut undikset rypevät mielellään.  Siemenseos

Siemenet voi ostaa valmiina seoksena tai ne voi sekoittaa itse. Siemensekoituksessa käytetään yleisimmin kanariansiemeniä, kauraa sekä erilaisia hirssejä, mm. hopeahirssiä, verihirssiä, japaninhirssiä ja tavallista viljahirssiä jota saa myös kokonaisena tähkänä.

Siemenet tulee säilyttää oikein. Yleensä siemenet myydään muoviin pakattuina, siemenet kannattaa kuitenkin säilyttää mieluummin vaikka pahvirasiassa. Siementen pitopaikan tulee olla kuiva, ilmava ja pimeä. Kannattaa vielä varmistaa, ettei siemeniin pääse mitään hyönteisiä.

Siemeniä ostettaessa on hyvin tärkeää varmistaa siementen hyvä laatu. Mitä vähemmän aikaa pakkauspäivämäärästä on kulunut, sitä enemmän siemenissä on ravintoaineita jäljellä. Siemenet eivät missään nimessä saa olla paakkuuntuneita, itäneitä eivätkä kosteita, eikä niissä saa olla tuhohyönteisiä. Siementen tuoreus kannattaa aina tarkastaa idättämällä niitä; vain ravinteikkaat siemenet itävät kunnolla.                   Tarvikkeet

Ruoka- ja vesiautomaatteja Siemenkuppeja Tuoreruokakippoja tai pidikkeitä Orsia (ei muovisia) eripaksuisia ja muotoisia. Mm. puu-, pedikyyri- ja sisalköysiorsia. Luonnon orsia ei saa kerätä saasteisista paikoista, kuten tienvarsilta, olisi myös hyvä ennen käyttöä harjata ja pestä vedellä oksat.(itse kiehautan oksat/tai laitan uuniin n.120oC 30min, jolloin mahdolliset pöpöt ja loiset kuolevat). Undulaateille sopivia puita ovat mm. paju, koivu ja omenapuu Leluja, mm. puu-/sisal-renkaita, tikkaita, sekä kaikenlaiset puu- ja kellolelut ovat lintujen mieleen. Kylpyamme, linnut pitävät kylpemisestä, olisi siis hyvä antaa kylpymahdollisuus ainakin kerran viikossa. UV-lamppu (Arcadia Bird Lamp) ei ole välttämätön undulaateille, mutta suosittelen.   Undulaatti on n. 20 cm pitkä ja painaa n. 40 g. Englantilainen Show-undulaatti on hieman suurempi. Undulaatin elinikä on keskimäärin 5 – 8 vuotta, mutta hyvin hoidettu terve yksilö voi elää jopa 15 vuotiaaksi.